Anna mie autan!

Luin eilen Savonlinnassa toteutettavasta Anna mie autan -kampanjasta. Kampanjan ideana on talkoovoimin auttaa matkailijoita Savonlinnan seudulla tutustumaan ympäristöön. Oppaat tunnistaa vihreistä Anna mie autan -paidoista ja heitä voi löytää kesäaikaan mistä vain kuten torilta, puistoista, matkailukohteista ja heiltä voi kysellä vinkkejä. Kun opas vetää paidan päällensä, hän on auttaja ja käytettävissä. Kuinka loistava idea jakaa paikallistietoa ja hyvää mieltä puolin ja toisin! 

Ajatus jäi elämään päässäni. Auttaminen tai oikeastaan sen puute on liiankin traagisesti esillä oleva puheenaihe tällä hetkellä. Puhutaan, että auttamisesta on tullut liian vaikeaa ja monimutkaista jopa byrokraattista, jos mediaa seuraa. On vaan niin paljon helpompaa olla auttamatta. Eihän se mulle kuulu, kyllä joku muu hoitaa. Mutta entä jos meidät nimitettäisiin auttajaksi, annettaisiin Anna mie autan -paita päälle ja pyydettäisiin pitämään sitä tunti päivässä ja auttamaan sen minkä kerkeäisimme. Auttaisiko se? 

Yksi ongelma on, että auttajat ja autettavat eivät kohtaa. Traagisten tapahtumien jälkeen monessa meissä herää varmasti suuri halu auttaa, mutta kuinka löytää ne, jotka tarvitsevat apua. Savonlinnan tapauksessa paita auttaa kohtaamaan.

Robert B. Cialdni kirjassaan Vaikutusvalta - suostuttelun psykologia valottaa meissä sisäisesti toimivia mekanismeja. Hän muun muassa kertoo kuinka onnettomuustilanteeseen yksin saapuva ulkopuolinen tarttuu heti toimeen ja alkaa auttamaan uhreja, mutta jos onnettomuutta todistaa useampi henkilö auttaminen ei olekaan enää itsestäänselvyys. Kukaan ei ota vastuuta. Siksi tällaisessa tilanteessa on tärkeää, että yksi ottaa vastuun ja alkaa jakamaan tehtäviä, osoittaa sormella henkilöä ja antaa tehtäväksi esim. soittaa hätäkeskukseen. Vastuu on jaettu ja jokainen tietää tehtävänsä, kokee olevansa tarpeellinen ja taas alkaa tapahtua. Sama periaate toimii kun saa auttajapaidan päällensä. 

Yrityksissä, työpaikoilla ja kouluissa kannattaisi käynnistää omat Anna mie autan -tempaukset. Onhan se itsestäänselvyys meille kaikille, että ystävää, perheenjäsentä, työkaveria, asiakasta tai ihan tuntematonta ulkopuolista pitää auttaa. Mutta ei siitä haittaa olisi, että asiasta muistutetaan vaikka joka päivä. Anna mie autan -asenteella asiakaspalvelukin saataisiin pienillä teoilla ihan toiselle tasolle monessa yrityksessä ja yhteisössä.

Henkinen Anna mie autan -paita toimi eilen reissatessani Joensuusta Düsseldorfiin. Se veti Düsseldorfin lentokentällä puoleensa Joensuusta lähtöisin olevan pariskunnan ja pääsin auttamaan heitä junalippujen ostossa. Ongelman ratkaisun, junalippujen ja hyvän mielen lisäksi saimme mukaamme mukavat muistot ja kivan tarinan: kävi ilmi, että olemme 80-luvulla olleet lähes naapureita. 

Taidanpa käynnistää oman Anna mie autan -kampanjan. Lähetkö mukkaan?

Yritys on auki, tervetuloa!

Perjantai ja neljäs viikko takana. Ensimmäinen etappi on saavutettu. Yritykselläni on identiteetti: logo, yritysilme ja viralliset nettisivut ovat julkisesti esillä.  Jos olisin entisessä työpaikassani, niin nyt olisi high gloven paikka (eräänlainen high five, mutta isolla mikkihiirimäisellä valkoisella hanskalla tehtynä). Toimistossa yksin työskentelevänä tyydyin hyppelemään ja huutelemaan ihan itsekseni. Ja toki ensimmäinen tuntemani ihminen, jonka kohtasin päivän pakerruksen jälkeen ulostautuessani kotitoimistostani, sai kuulla pientä hehkutusta. Nyt on yritykseni minulle olemassa ja auki, matka voi toden teolla alkaa.

Suuret kiitokset kuuluvat visuaalisen esityksen mestareille Leea Waseniukselle, Aki Hirvikankaalle ja Harri Mäenpäälle. Yritysilmeen, logon ja nettisivujen takana on muotoilutoimisto Graafinen Suunnittelu Leea Wasenius, tiimillä Leea ja Aki. Kameran ja kuvien taidokkaan käsittelyn takana toimi valokuvaaja Harri, Studio Korento. Visuaalisesti maailmaa ajattelevana ihmisenä olen aina yhtä innoissani kuin pikkulapsi karkkikaupassa makeaa maistaessaan, kun saan olla tekemisissä heidänlaisiensa luovien ammattilaisten kanssa. Asiakaskokemus isolla A:lla!

Tässä onnellisuuden tilassa siirryn viettämään viikonloppua ja tyttäreni 2-vuotissynttäreitä. 

Käykäähän tutustumassa www.markkinointikuutio.fi. Otan enemmän kuin mielelläni vastaan kommentteja, kritiikkiä, parannusehdotuksia, ihan mitä vaan. 

Rentoa viikonloppua!

Laiska Kuluttaja rakastaa sokeria

Ennen

Jälkeen

Puhdistusväline: sokeripala

Kohteeseen tarvittava määrä: kaksi palaa

Käyttöohje: kuivahankaus, huuhtelu ja kuivaus 

Käytetty aika: n. 10 min

Kiitämme

+ uskomatonta tehokkuutta

+ hellävaraisuutta

+ hintaa

+ saatavuutta

+ ekologisuutta

Moitimme

- kokoa

Ei suositella pitkäkyntisille. 

Tämä Laiska Kuluttaja on tunnetusti laiska myös siivoamaan omaa huusholliaan. Mutta kun saa käteensä välineen, joka helpottaa työtä ja saa aikaan näkyviä tuloksia, niin jopas löytyy intoa vaikka sunnuntaiaamusiivoukselle. Olen saanut vihjeen sokerin tehokkuudesta jo joitakin vuosia sitten, mutta tämä ihmeaine tuppaa unohtumaan ja sen myötä puhdistus. Jostain se pullahti tänään mieleen. Ja hella kiiltää.

Vinkki sokerin valmistajille

Jos ja toivottavasti kun valkoisen sokerin kulutus sisäisesti nautittuna tulevaisuudessa laskee, niin sokeriyhtiöiden olisi aika siirtyä sinisille merille* ja tuotteistaa sokeripala siivousainehyllylle sopivaksi. Palan kokoa esimerkiksi uunin puhdistusta varten olisi hyvä kasvattaa käteen paremmin sopivaksi. Nykyisen kokoinen sokeripala hyppysissä tulee äitiä ikävä ja paljon. Kattiloiden puhdistusta varten pyöreä sokeripala olisi mainio. Tarkkuutta vaativiin ja ahtaisiin koloihin sopiva sokeripääkynä olisi huippu.

Uutta siivousmaailman sokerivallankumousta odotellessa...

* Sinisistä meristä on olemassa mainio opus "Sinisen meren strategia" (engl. Blue Ocean Strategy) , jonka ovat kirjoittaneet W. Chan Kim ja Renée Mauborgne

Laiska Kuluttaja ilahtuu kirjavinkistä

Yksi palvelumarkkinoinnin uusista, paljon viljellyistä käsitteistä on "asiakaskokemus". Aiheesta ovat Katleena Kortesuo ja Janne Löytänä kirjoittaneet myös kirjan, jonka blogista löysin yhdenlaisen määritelmän tuolle sanalle. Ottamatta kantaa sen kummemmin itse määritelmään kerron oman hienon asiakaskokemukseni.


Matkustajana Finnairin lennolla AY3842 Joensuusta Helsinkiin. Jostain kumman syystä virittäydyn lennoilla yleensä vastaanottavaiseen, herkkään ja luovaan tilaan. Parhaat ideamuistiinpanoni olen kirjannut nimenomaan lentokoneessa. Eikä tämäkään lento tehnyt poikkeusta herkkyyden suhteen. Tosin loppuhuipennus tapahtui juuri ennen kuin koneen pyörät koskettivat laskeutumiskiitorataa. 


Lueskelin viimeisintä Blue Wings* -lehteä. Lehden loppuosassa on matkanovelli, jonka on kirjoittanut Timo Parvela. Novellin otsikko on "Luokkaretki" ja se alkaa näin:

Minä olen Ella. Olen toisella luokalla ja kaikki muutkin meidän luokalla ovat toisella luokalla. Meillä on tosi mukava opettaja. Tai oli, sillä viime aikoina hän on ollut vähän epämukava, koska hän ei suostu viemään meitä luokkaretkelle ulkomaille palmun alle. 

"Ei tule kuuloonkaan. Ei, ennen kuin kukko kiekuu kolmesti", opettaja sanoi. Ja sitten kiekui kukko. Kolmesti. 

"Anteeksi häiriö", rehtori kurkisti luokan ovelta. "Minä toin tämän kukon kouluun, koska meillä on kanatalousviikko".

Ja niin joutui opettaja lunastamaan lupauksensa. Tarinan voi kokonaisuudessaan lukea täältä sivu 93*.


Luettuani tarinan loppuun olin myyty ja siitä tunnetilasta sai kiitoksen osaksensa Finnair, Blue Wings -lehti, kaikki Suomen mielikuvitusrikkaat opettajat ja ennen kaikkea novellin ja Ella-sarjan kirjoittaja Timo Parvela. En ollut laiskana kuluttajana ennen kuullutkaan saatikka törmännyt missään kyseiseen kirjailijaan ja hänen kirjasarjaansa. Tämän kokemuksen myötä annan lupauksen asiakkaana: Ella-sarja tulee kuulumaan kirjahyllyymme. PISTE.

* Blue Wings 2/2012 Julkaistu 25.1.2012 sivu 93