Muista keskittyä!

Jos saisin pikakelata tämän päivän takaisin alkuunsa, tekisin sen tältä istumalta ja alkaisin päivän alusta. Miksi? Tänään en muistanut keskittyä. Aamu alkoi säntäilyllä, ja onnistuin särkemään lasipurkin lasikannen tuhannen pirstaleiksi. Lasinsiruja siivoillessani mietin vain, että sirpaleethan tuottavat onnea. Hah! 

Keskipäivällä suojatien liikennevaloissa seistessäni näppäilin puhelintani ja erehdyin sokeille tarkoitetuista signaaleista. Ryntäsin tien yli, kun vihreät valot vaihtuivat oikeasti toiseen suuntaan menijöille. Nostin pääni kun kukaan muu ei liikkunut, olin jo tiellä ja sain väistettyä just ja just ennen kuin jäin pyörän alle. Se, ettei siinä ollut auto ajamassa minua kohti, oli varsinainen ihme. Tunsin kuinka kaikki ne kymmenet muut jalankulkijat ja tielläliikkujat naulitsivat katseensa minuun. Otin jalat alle ja juoksin.

Toimistolla kompastuin tietokoneen johtoon ja vetäsin sen vauhdilla betonilattialle, sillä seurauksella, että kovalevy meni sököksi. Ja illalla kotiin tullessani pudotin iPhonen asfalttiin niin, että takalasi hajosi. Ja kaikki tämä vain sen takia, että en muistanut keskittyä. 

Eilisessä seminaarissa jokaisen piti kirjoittaa kaksi asiaa, ankkuria, jotka estävät pikavenettämme viemästä meitä täysillä eteenpäin kohti tavoitetta. Minun lapuissani luki; rönsyily ja keskittymisen puute. Bingo! Päivän aikana ankkureista keskuteltiin ja mietittiin ratkaisuja, teoriassa. Tänään oli sitten opetusohjelmassa käytännön harjoitukset, ihan minulle henkilökohtaisesti räätälöitynä. Oppi meni perille! Nyt aloitan keskittymisen ja ankkuroin itseni nykyhetkeen.

Tajunnan laajennusta opiskelulla - kirjaimellisesti

Olin viime syksyn liikeideahurmoksissani päättänyt ryhtyä opiskelemaan, siis koululaiseksi. Olin pedannut joulukuun 5. päivä itselleni paikan avoimessa ammattikorkeakoulussa (P-Karjala) restonomin opintoihin matkailun koulutusohjelmassa. Todellakin. Opinnot alkaisivat tammikuun 31. päivä.

Helmikuun 20. pvä juolahti mieleeni, että opiskelemaanhan sitä pitäisi. Ja siitä se sitten lähti. Nyt olen tämän kevään opinnoissa loppusuoralla. Enää vappuaatto koulua, ja sitten lomille lomps. Yksi leivontakurssi (vapaavalintaisia) on kuitenkin vielä toukokuussa. Jos hyvin käy, niin myös pääsykoe tutkinto-opiskelijaksi olisi toukokuun lopulla. 

Miksi opiskelu ja vielä totaalialanvaihto? Minulla on siihen kolme syytä ja tavoitetta:

1. Halusin itselleni yhteisön. Työyhteisön puutteessa (aikuis)opiskelijayhteisö paikkaa loistavasti yksityisyrittäjän muuten niin "yksinäisen" elon. 
2. Benchmarkkausta koulutuksesta. Imen itseeni kaikki hyvät opetustavat, joita kohtaan ja opin niistä kaikkein huonommista. Ja oikeesti, siitä on hemmetisti hyötyä olla kirjoilla koululaitoksessa.: kuulee, näkee ja kokee viimeisimmät trendit. Ja kun päälle lisää oman (elämän)kokemuksen niin on ihan tappavan toimiva yhdistelmä. Nimimerkki motivaatio kohdallaan.
3. Elintarvike- ja ravitsemusalan oppiminen. Olen vakuuttunut, että tulevaisuudessa tarjoan palvelujani myös tämän alan yrityksille. Ja haluan, että olen perehtynyt alaan oman kokemukseni kautta. Ja onhan minulla intohimoni hyvään ruokaan.

Saldo kaksi ja puoli kuukauutta:

• 20 op (avoimen amk:n opiskelijana, en voi osallistua harjoitteluun, joten opintopisteitä puuttuu sen takia enemmän)
• aihe opinnäytetyöhön selvillä ==> uusi palvelukonsepti kehitteillä (siis ihan oikeaa bisnestä. Siitä lisää myöhemmin.)
• mahtaviin ihmisiin tutustuminen 
• yksi liikeidea tehty liittyen marjojen viljelyyn ja jatkojalostukseen 
• tutustuminen tulevaisuuden trendeihin teknologian näkökulmasta
• työskentely oikeassa keittiössä valmistamassa ruokaa kokinhattu päässä ja essu edessä. 
• anniskelupassi
• salmonella neg. -todistus
• Ensiapu 1 -kortti taskussa. Ensimmäistä kertaa elämässäni suoritin ensiapukurssin. Olen hämmästellyt, että olen näinkin vanhaksi selviytynyt ilman tuota kurssia. Olen sitä mieltä, että ehdoton kansalaisvelvollisuus suorittaa kyseinen kortti alkaen yläkoulusta ja kerraten kolmen vuoden välein. Synnytyslaitokselle pakollisena kaikille esikoisensa kanssa kotiin lähteville, ainakin lapsen elvytyksen ja sairaanhoidon osalta.

Ja avoimen amk:n lisäksi olen käynyt yliopiston järjestämillä markkinoinnin luentopäivillä x 3 ja lisäksi aloittanut aikuiskasvatuksen appron suorittamisen.

Olen räjäyttänyt tajuntaani ja avannut silmiäni. Kotona mieheni kysyi yhtenä päivänä hiukan turhautuneena: "Mikä sun visio on?"