Olen ymmälläni. En mene töihin. Herään kuten ennenkin, puoli kuusi. Mutta aamu on hidas. Annan tyttären nukkua varttia vaille kahdeksaan. Puen hänet ja lähdemme hoitoon - kiireettömästi.
Olen buukannut tästä ensimmäisestä päivästä valokuvauspäivän markkinointiani varten. Menen kampauksen ja meikin kautta kuvauksiin. Valokuvaaja on ennestään tuttu edellisestä työpaikastani. Ideoimme ja keskustelemme mahdollisuuksista tehdä yhteistyötä. Hei yrittäminenhän on kivaa! :)
Olen kuin pimeästä karsinastaan niitylle kirmaamaan päästetty varsa. Maailma on avoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti