Helmikuun 20. pvä juolahti mieleeni, että opiskelemaanhan sitä pitäisi. Ja siitä se sitten lähti. Nyt olen tämän kevään opinnoissa loppusuoralla. Enää vappuaatto koulua, ja sitten lomille lomps. Yksi leivontakurssi (vapaavalintaisia) on kuitenkin vielä toukokuussa. Jos hyvin käy, niin myös pääsykoe tutkinto-opiskelijaksi olisi toukokuun lopulla.
Miksi opiskelu ja vielä totaalialanvaihto? Minulla on siihen kolme syytä ja tavoitetta:
- Halusin itselleni yhteisön. Työyhteisön puutteessa (aikuis)opiskelijayhteisö paikkaa loistavasti yksityisyrittäjän muuten niin "yksinäisen" elon.
- Benchmarkkausta koulutuksesta. Imen itseeni kaikki hyvät opetustavat, joita kohtaan ja opin niistä kaikkein huonommista. Ja oikeesti, siitä on hemmetisti hyötyä olla kirjoilla koululaitoksessa.: kuulee, näkee ja kokee viimeisimmät trendit. Ja kun päälle lisää oman (elämän)kokemuksen niin on ihan tappavan toimiva yhdistelmä. Nimimerkki motivaatio kohdallaan.
- Elintarvike- ja ravitsemusalan oppiminen. Olen vakuuttunut, että tulevaisuudessa tarjoan palvelujani myös tämän alan yrityksille. Ja haluan, että olen perehtynyt alaan oman kokemukseni kautta. Ja onhan minulla intohimoni hyvään ruokaan.
Saldo kaksi ja puoli kuukauutta:
- 20 op (avoimen amk:n opiskelijana, en voi osallistua harjoitteluun, joten opintopisteitä puuttuu sen takia enemmän)
- aihe opinnäytetyöhön selvillä ==> uusi palvelukonsepti kehitteillä (siis ihan oikeaa bisnestä. Siitä lisää myöhemmin.)
- mahtaviin ihmisiin tutustuminen
- yksi liikeidea tehty liittyen marjojen viljelyyn ja jatkojalostukseen
- tutustuminen tulevaisuuden trendeihin teknologian näkökulmasta
- työskentely oikeassa keittiössä valmistamassa ruokaa kokinhattu päässä ja essu edessä.
- anniskelupassi
- salmonella neg. -todistus
- Ensiapu 1 -kortti taskussa. Ensimmäistä kertaa elämässäni suoritin ensiapukurssin. Olen hämmästellyt, että olen näinkin vanhaksi selviytynyt ilman tuota kurssia. Olen sitä mieltä, että ehdoton kansalaisvelvollisuus suorittaa kyseinen kortti alkaen yläkoulusta ja kerraten kolmen vuoden välein. Synnytyslaitokselle pakollisena kaikille esikoisensa kanssa kotiin lähteville, ainakin lapsen elvytyksen ja sairaanhoidon osalta.
Ja avoimen amk:n lisäksi olen käynyt yliopiston järjestämillä markkinoinnin luentopäivillä x 3 ja lisäksi aloittanut aikuiskasvatuksen appron suorittamisen.
Olen räjäyttänyt tajuntaani ja avannut silmiäni. Kotona mieheni kysyi yhtenä päivänä hiukan turhautuneena: "Mikä sun visio on?"
Hienoa Riina. Tästä minä tykkään.
VastaaPoistaMotivaatio on sitä, että vedetään päälle työhaalarit. Niin olet tehnyt. Ja nyt sitten vaan unelmaa kohti! Menestystä ja paljon onneakin, koska sitäkin tarvitaan.
Upeaa Riina! Niin sitä pitää ja ihminen ei ole koskaan valmis ja aina pitää oppia uutta:)
VastaaPoistaKiitos Irja ja Raili! Ikuisena opiskelijana sitä vaan saa aina revittyä uutta asiaa tutustakin aiheesta. Oppimisen syvyys on ihan toisenlainen. Kun taas ihan uudelle alueelle astuminen on mukavuusalueelta poistumista ja antaa huiman oppimiskokemuksen.
VastaaPoistaHienoa nähdä että yrittäjätkin tosiaan opiskelevat. Itsekin ilmoittauduin juuri PKAMK:in avoimeen ohjelmointitaitoja terästämään ja kuinkas ollakaan, samalle kurssille päätyi useampikin entinen koulukaveri. Täysin etänä suoritettava kurssi ei ehkä luo mainitsemaasi työyhteisöä yhtä hyvin, mutta kuitenkin :)
VastaaPoistaTsemppiä kirjoitteluun!
Tommi, hieno päätös ryhtyä opiskelemaan. Minä ainakin olen vasta tässä työn lomassa tajunnut opiskelun mielekkyyden ja tärkeyden. Kun opiskelu ja työelämä ovat oikeasti sidoksissa toisiinsa, niin motivaatio ja halu oppia uutta on aivan toisenlainen.
VastaaPoistaKiitos tsempeistä ja kiva kun olet löytänyt tiesi blogiini! Opiskeluintoa!