Onneksi marraskuussa on vain neljä maanantaita ja yksi enää jäljellä. En ole masentuneisuuteen taipuvaista sorttia, mutta tänä aamuna mielialaviisarini osoitti vahvasti alaspäin. Kaikki tuntui nihkeältä, tekemisestä puuttui ilo ja ympäriltä valo. Yksin lounastaminen oli päivän ehdoton pohja. Ja marraskuinen harmaus piste iin pälle.
Tänään, jos koskaan tajusin valon merkityksen. Keskustelu valaistussuunittelun ammattilaisen kanssa vielä vahvisti oivallustani. Opin, ettei mikä tahansa valo käy, vaan oikeasti mietitty ja kohdennettu valo. Ei riitä, että aamulla räppäät jonkun valon päälle. Kun vielä puolista valaisimista on lamput palaneet, niin ei ihme, ettei oikein saa päiväänsä käyntiin.
Päivän toinen oivallus oli, että oikean valon puuttuessa minun päiväni valaisee myös energiaa ympärilleen luovuttavat ihmiset. He ovat enemmänkin kuin valon korvike. Viisaita ajatuksia, hedelmällisiä ideoita. Se on valoa.
Tänään keskustelimme myös asenteesta ja vastuusta. Opin, että Koreassa opiskelijoille opetetaan yliopistossa asennetta ja vastuullisuutta. Siis oikeina oppiaineina. Kuinka loistavaa! Minäkin haluan opiskella niitä.
Loppujen lopuksi tästä päivästä tuli hyvä päivä. Monta oivallusta ja kiinnostavaa ajatusta.
