Marraskuinen maanantaimasennus

Onneksi marraskuussa on vain neljä maanantaita ja yksi enää jäljellä. En ole masentuneisuuteen taipuvaista sorttia, mutta tänä aamuna mielialaviisarini osoitti vahvasti alaspäin. Kaikki tuntui nihkeältä, tekemisestä puuttui ilo ja ympäriltä valo. Yksin lounastaminen oli päivän ehdoton pohja. Ja marraskuinen harmaus piste iin pälle.

Tänään, jos koskaan tajusin valon merkityksen. Keskustelu valaistussuunittelun ammattilaisen kanssa vielä vahvisti oivallustani. Opin, ettei mikä tahansa valo käy, vaan oikeasti mietitty ja kohdennettu valo. Ei riitä, että aamulla räppäät jonkun valon päälle. Kun vielä puolista valaisimista on lamput palaneet, niin ei ihme, ettei oikein saa päiväänsä käyntiin.

Päivän toinen oivallus oli, että oikean valon puuttuessa minun päiväni valaisee myös energiaa ympärilleen luovuttavat ihmiset. He ovat enemmänkin kuin valon korvike. Viisaita ajatuksia, hedelmällisiä ideoita. Se on valoa.

Tänään keskustelimme myös asenteesta ja vastuusta. Opin, että Koreassa opiskelijoille opetetaan yliopistossa asennetta ja vastuullisuutta. Siis oikeina oppiaineina. Kuinka loistavaa! Minäkin haluan opiskella niitä.

Loppujen lopuksi tästä päivästä tuli hyvä päivä. Monta oivallusta ja kiinnostavaa ajatusta.

Anna mie autan!

Luin eilen Savonlinnassa toteutettavasta Anna mie autan -kampanjasta. Kampanjan ideana on talkoovoimin auttaa matkailijoita Savonlinnan seudulla tutustumaan ympäristöön. Oppaat tunnistaa vihreistä Anna mie autan -paidoista ja heitä voi löytää kesäaikaan mistä vain kuten torilta, puistoista, matkailukohteista ja heiltä voi kysellä vinkkejä. Kun opas vetää paidan päällensä, hän on auttaja ja käytettävissä. Kuinka loistava idea jakaa paikallistietoa ja hyvää mieltä puolin ja toisin! 

Ajatus jäi elämään päässäni. Auttaminen tai oikeastaan sen puute on liiankin traagisesti esillä oleva puheenaihe tällä hetkellä. Puhutaan, että auttamisesta on tullut liian vaikeaa ja monimutkaista jopa byrokraattista, jos mediaa seuraa. On vaan niin paljon helpompaa olla auttamatta. Eihän se mulle kuulu, kyllä joku muu hoitaa. Mutta entä jos meidät nimitettäisiin auttajaksi, annettaisiin Anna mie autan -paita päälle ja pyydettäisiin pitämään sitä tunti päivässä ja auttamaan sen minkä kerkeäisimme. Auttaisiko se? 

Yksi ongelma on, että auttajat ja autettavat eivät kohtaa. Traagisten tapahtumien jälkeen monessa meissä herää varmasti suuri halu auttaa, mutta kuinka löytää ne, jotka tarvitsevat apua. Savonlinnan tapauksessa paita auttaa kohtaamaan.

Robert B. Cialdni kirjassaan Vaikutusvalta - suostuttelun psykologia valottaa meissä sisäisesti toimivia mekanismeja. Hän muun muassa kertoo kuinka onnettomuustilanteeseen yksin saapuva ulkopuolinen tarttuu heti toimeen ja alkaa auttamaan uhreja, mutta jos onnettomuutta todistaa useampi henkilö auttaminen ei olekaan enää itsestäänselvyys. Kukaan ei ota vastuuta. Siksi tällaisessa tilanteessa on tärkeää, että yksi ottaa vastuun ja alkaa jakamaan tehtäviä, osoittaa sormella henkilöä ja antaa tehtäväksi esim. soittaa hätäkeskukseen. Vastuu on jaettu ja jokainen tietää tehtävänsä, kokee olevansa tarpeellinen ja taas alkaa tapahtua. Sama periaate toimii kun saa auttajapaidan päällensä. 

Yrityksissä, työpaikoilla ja kouluissa kannattaisi käynnistää omat Anna mie autan -tempaukset. Onhan se itsestäänselvyys meille kaikille, että ystävää, perheenjäsentä, työkaveria, asiakasta tai ihan tuntematonta ulkopuolista pitää auttaa. Mutta ei siitä haittaa olisi, että asiasta muistutetaan vaikka joka päivä. Anna mie autan -asenteella asiakaspalvelukin saataisiin pienillä teoilla ihan toiselle tasolle monessa yrityksessä ja yhteisössä.

Henkinen Anna mie autan -paita toimi eilen reissatessani Joensuusta Düsseldorfiin. Se veti Düsseldorfin lentokentällä puoleensa Joensuusta lähtöisin olevan pariskunnan ja pääsin auttamaan heitä junalippujen ostossa. Ongelman ratkaisun, junalippujen ja hyvän mielen lisäksi saimme mukaamme mukavat muistot ja kivan tarinan: kävi ilmi, että olemme 80-luvulla olleet lähes naapureita. 

Taidanpa käynnistää oman Anna mie autan -kampanjan. Lähetkö mukkaan?

Muista keskittyä!

Jos saisin pikakelata tämän päivän takaisin alkuunsa, tekisin sen tältä istumalta ja alkaisin päivän alusta. Miksi? Tänään en muistanut keskittyä. Aamu alkoi säntäilyllä, ja onnistuin särkemään lasipurkin lasikannen tuhannen pirstaleiksi. Lasinsiruja siivoillessani mietin vain, että sirpaleethan tuottavat onnea. Hah! 

Keskipäivällä suojatien liikennevaloissa seistessäni näppäilin puhelintani ja erehdyin sokeille tarkoitetuista signaaleista. Ryntäsin tien yli, kun vihreät valot vaihtuivat oikeasti toiseen suuntaan menijöille. Nostin pääni kun kukaan muu ei liikkunut, olin jo tiellä ja sain väistettyä just ja just ennen kuin jäin pyörän alle. Se, ettei siinä ollut auto ajamassa minua kohti, oli varsinainen ihme. Tunsin kuinka kaikki ne kymmenet muut jalankulkijat ja tielläliikkujat naulitsivat katseensa minuun. Otin jalat alle ja juoksin.

Toimistolla kompastuin tietokoneen johtoon ja vetäsin sen vauhdilla betonilattialle, sillä seurauksella, että kovalevy meni sököksi. Ja illalla kotiin tullessani pudotin iPhonen asfalttiin niin, että takalasi hajosi. Ja kaikki tämä vain sen takia, että en muistanut keskittyä. 

Eilisessä seminaarissa jokaisen piti kirjoittaa kaksi asiaa, ankkuria, jotka estävät pikavenettämme viemästä meitä täysillä eteenpäin kohti tavoitetta. Minun lapuissani luki; rönsyily ja keskittymisen puute. Bingo! Päivän aikana ankkureista keskuteltiin ja mietittiin ratkaisuja, teoriassa. Tänään oli sitten opetusohjelmassa käytännön harjoitukset, ihan minulle henkilökohtaisesti räätälöitynä. Oppi meni perille! Nyt aloitan keskittymisen ja ankkuroin itseni nykyhetkeen.

Hyvää pöhinää

Susanna Rahkamo puhui tänään Joensuun yliopistolla järjestetyssä Innoa puhkuen -seminaarissa hyvästä pöhinästä. Otan termin heti käyttööni ja aion käyttää sitä kyllästymiseen asti. Sen verran hyvin se istuu ajatusmaailmaani ja sanavarastooni.

Vaikkei blogissa ole ollut kohinaa saatikka pöhinää sitten huhtikuun lopun niin elävässä elämässä sitäkin enemmän. Kirjoittaminen on vain jäänyt hyvän pöhinän ja tolkuttoman kohinan varjoon, kun olen taas rönsyillyt, ryntäillyt ja siinä sivussa vähän tehnytkin.

Pikakelaus lähihistoriaan ja yrityksen kehitysvaiheisiin.

Toukokuu
Ensimmäinen asiakas. Koulun pääsykokeet.

Kesäkuu
Karjalan messut. deliKuutio (rönsyilyn yksi lonkeroista). Toinen asiakas. Toimitilojen vuokrasopimus allekirjoitettu. Hyväksyntä opiskelijaksi.

Heinäkuu
Työmatka Outdoor-messuille Friedrichshafeniin, jossa tolkuttomasti hyvää pöhinää.

Elokuun puoleen väliin
Muutto uusiin toimitiloihin ja uudet naapurit, hyvä pöhinä syvenee.

Tänään
Yrityksen ensimmäinen työharjoittelija mukaan pöhinään.

Ja huomenna lisää.

Tajunnan laajennusta opiskelulla - kirjaimellisesti

Olin viime syksyn liikeideahurmoksissani päättänyt ryhtyä opiskelemaan, siis koululaiseksi. Olin pedannut joulukuun 5. päivä itselleni paikan avoimessa ammattikorkeakoulussa (P-Karjala) restonomin opintoihin matkailun koulutusohjelmassa. Todellakin. Opinnot alkaisivat tammikuun 31. päivä.

Helmikuun 20. pvä juolahti mieleeni, että opiskelemaanhan sitä pitäisi. Ja siitä se sitten lähti. Nyt olen tämän kevään opinnoissa loppusuoralla. Enää vappuaatto koulua, ja sitten lomille lomps. Yksi leivontakurssi (vapaavalintaisia) on kuitenkin vielä toukokuussa. Jos hyvin käy, niin myös pääsykoe tutkinto-opiskelijaksi olisi toukokuun lopulla. 

Miksi opiskelu ja vielä totaalialanvaihto? Minulla on siihen kolme syytä ja tavoitetta:

1. Halusin itselleni yhteisön. Työyhteisön puutteessa (aikuis)opiskelijayhteisö paikkaa loistavasti yksityisyrittäjän muuten niin "yksinäisen" elon. 
2. Benchmarkkausta koulutuksesta. Imen itseeni kaikki hyvät opetustavat, joita kohtaan ja opin niistä kaikkein huonommista. Ja oikeesti, siitä on hemmetisti hyötyä olla kirjoilla koululaitoksessa.: kuulee, näkee ja kokee viimeisimmät trendit. Ja kun päälle lisää oman (elämän)kokemuksen niin on ihan tappavan toimiva yhdistelmä. Nimimerkki motivaatio kohdallaan.
3. Elintarvike- ja ravitsemusalan oppiminen. Olen vakuuttunut, että tulevaisuudessa tarjoan palvelujani myös tämän alan yrityksille. Ja haluan, että olen perehtynyt alaan oman kokemukseni kautta. Ja onhan minulla intohimoni hyvään ruokaan.

Saldo kaksi ja puoli kuukauutta:

• 20 op (avoimen amk:n opiskelijana, en voi osallistua harjoitteluun, joten opintopisteitä puuttuu sen takia enemmän)
• aihe opinnäytetyöhön selvillä ==> uusi palvelukonsepti kehitteillä (siis ihan oikeaa bisnestä. Siitä lisää myöhemmin.)
• mahtaviin ihmisiin tutustuminen 
• yksi liikeidea tehty liittyen marjojen viljelyyn ja jatkojalostukseen 
• tutustuminen tulevaisuuden trendeihin teknologian näkökulmasta
• työskentely oikeassa keittiössä valmistamassa ruokaa kokinhattu päässä ja essu edessä. 
• anniskelupassi
• salmonella neg. -todistus
• Ensiapu 1 -kortti taskussa. Ensimmäistä kertaa elämässäni suoritin ensiapukurssin. Olen hämmästellyt, että olen näinkin vanhaksi selviytynyt ilman tuota kurssia. Olen sitä mieltä, että ehdoton kansalaisvelvollisuus suorittaa kyseinen kortti alkaen yläkoulusta ja kerraten kolmen vuoden välein. Synnytyslaitokselle pakollisena kaikille esikoisensa kanssa kotiin lähteville, ainakin lapsen elvytyksen ja sairaanhoidon osalta.

Ja avoimen amk:n lisäksi olen käynyt yliopiston järjestämillä markkinoinnin luentopäivillä x 3 ja lisäksi aloittanut aikuiskasvatuksen appron suorittamisen.

Olen räjäyttänyt tajuntaani ja avannut silmiäni. Kotona mieheni kysyi yhtenä päivänä hiukan turhautuneena: "Mikä sun visio on?" 

Ajantajua ja kaaosta

Maanantai 12.3.2012 oli MarkkinointiKuution ensimmäinen virallinen päivä. Vaikka yritys on rekisteröity jo tammikuussa kaupparekisteriin ja olen kutsunut itseäni yrittäjäksi jo ensimmäisestä päivästä "ei palkkatyöläisenä", niin tuo päivä määräytyi virallisesti aloituspäiväksi. Eihän toiminimen perustamisessa ole päivämäärällä suurta merkitystä ja kun yritykseni ei ole liike, joka on auki ja johon kävellään sisälle ja jossa pidetään avajaiset, niin vielä vähemmän. Mutta onhan se juhlallista kirjoittaa historian kirjoihin MarkkinointiKuution "syntymäpäivä" ja aihe tulevaisuuden juhlapäiviksi.

Kun asiaa tarkastellaan rahan kannalta, on virallisella aloituspäivällä suurestikin merkitystä:

• 12.3. oli ensimmäinen päivä, kun en ollut enää entisen työnantajani vaikutuksen alaisena rahallisesti.
• Starttirahaa varten täytyi antaa yrityksen aloituspäivä, josta rahaa lähdetään laskemaan. Tätä aikaisemmin ei yritykseni kassaan ole saanut kilahtaa kolikon kolikkoa tai tilille napsahtaa yhtään rahaa laskutuksen kautta.
• Vakuutus-, yrittäjäeläke- ja ennakkoveromaksut lähtevät rullaamaan aloituspäivästä.

Kerronpa tuosta ensimmäisestä virallisesta päivästä. Takana oli siis "hiihtolomaviikko" tyttären kanssa ja edessä paluu arkeen. Aurinko paistoi. Ihana kevätpäivä. Olin lähdössä viemään tytärtäni hoitoon ja itse lähdössä koulun penkille (kyllä, olen aloittanut opiskelun. Siitä lisää myöhemmin). Olen äärimmäisen tarkka ajankäyttäjä. Olen vakuuttunut, että sisälläni on sveitsiläinen kello. Se tarkoittaa, että en vahingossakaan tee mitään liian aikaisin ja olen tärkeissä tapahtumissa täsmälleen ajoissa. Kun tiedän, että ajalla on merkitystä, esim. ehtiä lentokoneeseen tai tärkeään asiakastapaamiseen, en myöhästy milloinkaan (tässä kohtaa supermuistini tosin on saattanut pettää ja olen saattanut joskus myöhästyä. Mutta voin vakuuttaa, että se on erittäin harvinaista). Ilmeisesti sveitsiläisen kellon ansiosta osaan arvioida ajan todella tarkasti. Olin kerran ajamassa Joensuusta Mäntyharjulle erääseen tapaamiseen. Minun piti hakea Mäntyharjun rautatieasemalta yhteistyökumppani. Kun karautin 250 kilometrin matkan Mäntyharjulle aamutuimaan, olimme VR, aikataulu ja minä synkassa. Juna ja minä pysähdyimme asemalle täysin samaan aikaan. Poikkeus tekee säännön ajantajuuni. Nimittäin, jos kyseessä on juhlien järjestäminen ruoanlaittoineen ja leipomisineen (todistettavasti viimeksi tyttäreni synttärijuhlilla) tai että matkan varrelle sattuu jotain  yllättävää, en välttämättä ole ajoissa. Ajantajuni ei nimittäin ymmärrä varoaikaa mahdollisia odottamattomia tapauksia varten. Käyn yleensä läpi kaiken tulevan tekemiseni etukäteen mielikuvissa ja se auttaa pysymään aikataulussa. Ja positiivisesti ajattelevana ihmisenä, ei mieleeni edes juolahda, että jotain odottamatonta voisi tapahtua. 

Takaisin maanantaiaamuun. Olimme siis lähdössä kotoa, aikataulussa, varttia vaille kahdeksan. Minun piti olla koululla klo 8:15. Mutta tyttäreni rukkasia ei löydy siitä, missä niiden kuuluisi olla tai mistään muualtakaan. Aikatauluni ja mieleni järkähti. Etsin ja etsin ja pengoin kaikki mahdolliset paikat. Ei missään. Tulin siihen johtopäätökseen, että tuttavaperhe kyläillessään edellisenä päivänä, oli napannut rukkaset mukaan. Eikä vararukkasiakaan missään tolkullisessa paikassa, josta ne tähän hätään löytäisin. Minulla kiehahti ja sanoin suureen ääneen VITTU. Tytär toistaa ensimmäisen kerran eläissään perässä: "Äiti, vittu!" Mieleni järkähtää vielä enemmän, sillä olen ollut erityisen tarkka siitä, etten kiroile lapseni kuullen. Isänsä hoitaa meillä kiroilut ja ilmeisesti siinä ei ole mitään ihmeellistä, koska häntä tyttäremme ei matki. Rukkashässäkän keskellä yritän saada tyttäreni ajatukset aivan toisaalle ja pyyhittyä uuden oppimansa sanan mielestään. Soitan hoitopaikkaan ja selvitän rukkastilanteen siellä. Ja eikun menoksi, 15 minuuttia myöhässä.

Koululle ajaessani käyn mielessäni läpi pysäköintitaktiikan. Olen jo armottomasti myöhässä, että saisin hyvän paikan. Onni suosii ja paikka löytyy kadun varresta pääoven edestä ja taskuunperuutuskin menee kuin vettä vain ensimmäisellä yrittämällä. Tosin parkkiaika on vain kaksi tuntia.

Puolituntia myöhemmin tulee kampaajaltani tekstiviesti. Minun olisi pitänyt olla hänen käsiteltävänään 20 minuuttia sitten. Apua! Olin menossa sinne vasta ylihuomenna.

Koululla kuulen, että iltapäivällä minun pitää pitää esitys. Apua! En todellakaan ole muistanut tehdä mitään esitystä. Eikun opettajan puheille ja selvittämään onko kurssini nyt tässä vai voinko vielä korjata mokani. Mokankorjaus onnistuu. Huh!

Ruokkiksella ei puhettakaan lounaasta vaan ostamaan tyttärelle rukkasia ja kiikuttamaan ne hoitopaikkaan. Ja palatessa teen päivän toisen onnistuneen taskuunperuutuksen entiselle paikalleni ja seuraavat kaksi tuntia on hoidossa. Kun kolme tuntia myöhemmin lähden päivän päätteeksi kohti pilates-tuntia, muistan, että parkkiaika meni jo. Päivän kruunaa siis valkoinen lappu pyyhkimen alla. Ei kuitenkaan, onneksi.

Loppupäivä menee ilman yllätyksiä. Ja siinä se meni yritykseni ensimmäinen virallinen päiväkin.

P.S. Se, että en myöhästy ikinä tärkeistä ajoista, ei tarkoita sitä, että päämäärään pääsy aina sujuisi ongelmitta. Mutta lopputuloshan se ratkaisee, ei tyyli.

Äiti hääräilee ja yrittäjä lomailee

Viikko kymppi on Itä-Suomessa perinteisesti koululaisten hiihtolomaviikko. Kaksi vuotta vanhana äitinä olen "ajautunut" lomailemaan koululaisten viikoilla - lokakuun syyslomaviikko, joululoma ja nyt kevään hiihtolomaviikko. Hoitotäti haluaa pitää lomaa silloin, kun hoitolapset lomailevat ja muiden hoitolapsien perheissä on koululaisia, joten mekin lomailemme. Vaihtoehtona olisi tyttäreni viettämässä viikkoa varahoidossa. Ei kiitos, vielä! Olen tilanteesta onnellinen, kerrankin joku sanelee, milloin minun täytyy pitää loma.

Tämän viikon olemme siis tyttäreni kanssa lomailleet ja kerrassaan hienossa kevätsäässä - olemme ulkoilleet ja imeneet aurinkoenergiaa. Ja viettäneet 2-vuostissynttäreitä ja saaneet ihania vieraita. Äiti on  leiponut, siivonnut, laittanut ruokaa, leikkinyt, pyykännyt, käynyt kaupassa. Olemme opetelleet tutitonta elämää, pottakakkailua, pukemista "ite" ja mahdoton määrä uusia sanoja. Ja siinä sivussa on äiti yrittänytkin vähän, päikkäriaikaan ja iltaisin nukkumaanmenon jälkeen.

Ehkei ihan lomailua, jos lomailulla tarkoitetaan lepäämistä. Mutta lomailua, jos tarkoitetaan irtiottoa arjesta ja rutiineista. Ja nauttimista yhteisestä ajasta.

Helppoahan yrittäjän on tässä vaiheessa vielä lomailla. Mutta entäs vuoden päästä? Saa nähdä.

Yritys on auki, tervetuloa!

Perjantai ja neljäs viikko takana. Ensimmäinen etappi on saavutettu. Yritykselläni on identiteetti: logo, yritysilme ja viralliset nettisivut ovat julkisesti esillä.  Jos olisin entisessä työpaikassani, niin nyt olisi high gloven paikka (eräänlainen high five, mutta isolla mikkihiirimäisellä valkoisella hanskalla tehtynä). Toimistossa yksin työskentelevänä tyydyin hyppelemään ja huutelemaan ihan itsekseni. Ja toki ensimmäinen tuntemani ihminen, jonka kohtasin päivän pakerruksen jälkeen ulostautuessani kotitoimistostani, sai kuulla pientä hehkutusta. Nyt on yritykseni minulle olemassa ja auki, matka voi toden teolla alkaa.

Suuret kiitokset kuuluvat visuaalisen esityksen mestareille Leea Waseniukselle, Aki Hirvikankaalle ja Harri Mäenpäälle. Yritysilmeen, logon ja nettisivujen takana on muotoilutoimisto Graafinen Suunnittelu Leea Wasenius, tiimillä Leea ja Aki. Kameran ja kuvien taidokkaan käsittelyn takana toimi valokuvaaja Harri, Studio Korento. Visuaalisesti maailmaa ajattelevana ihmisenä olen aina yhtä innoissani kuin pikkulapsi karkkikaupassa makeaa maistaessaan, kun saan olla tekemisissä heidänlaisiensa luovien ammattilaisten kanssa. Asiakaskokemus isolla A:lla!

Tässä onnellisuuden tilassa siirryn viettämään viikonloppua ja tyttäreni 2-vuotissynttäreitä. 

Käykäähän tutustumassa www.markkinointikuutio.fi. Otan enemmän kuin mielelläni vastaan kommentteja, kritiikkiä, parannusehdotuksia, ihan mitä vaan. 

Rentoa viikonloppua!

Laiska Kuluttaja rakastaa sokeria

Ennen

Jälkeen

Puhdistusväline: sokeripala

Kohteeseen tarvittava määrä: kaksi palaa

Käyttöohje: kuivahankaus, huuhtelu ja kuivaus 

Käytetty aika: n. 10 min

Kiitämme

+ uskomatonta tehokkuutta

+ hellävaraisuutta

+ hintaa

+ saatavuutta

+ ekologisuutta

Moitimme

- kokoa

Ei suositella pitkäkyntisille. 

Tämä Laiska Kuluttaja on tunnetusti laiska myös siivoamaan omaa huusholliaan. Mutta kun saa käteensä välineen, joka helpottaa työtä ja saa aikaan näkyviä tuloksia, niin jopas löytyy intoa vaikka sunnuntaiaamusiivoukselle. Olen saanut vihjeen sokerin tehokkuudesta jo joitakin vuosia sitten, mutta tämä ihmeaine tuppaa unohtumaan ja sen myötä puhdistus. Jostain se pullahti tänään mieleen. Ja hella kiiltää.

Vinkki sokerin valmistajille

Jos ja toivottavasti kun valkoisen sokerin kulutus sisäisesti nautittuna tulevaisuudessa laskee, niin sokeriyhtiöiden olisi aika siirtyä sinisille merille* ja tuotteistaa sokeripala siivousainehyllylle sopivaksi. Palan kokoa esimerkiksi uunin puhdistusta varten olisi hyvä kasvattaa käteen paremmin sopivaksi. Nykyisen kokoinen sokeripala hyppysissä tulee äitiä ikävä ja paljon. Kattiloiden puhdistusta varten pyöreä sokeripala olisi mainio. Tarkkuutta vaativiin ja ahtaisiin koloihin sopiva sokeripääkynä olisi huippu.

Uutta siivousmaailman sokerivallankumousta odotellessa...

* Sinisistä meristä on olemassa mainio opus "Sinisen meren strategia" (engl. Blue Ocean Strategy) , jonka ovat kirjoittaneet W. Chan Kim ja Renée Mauborgne

Mistä se sitten lähti?

Elokuun 4. pvä 2011. Olen viettämässä lomapäivää ja lähdössä pelaamaan golfia Karelia Golfin kentälle Kontioniemeen erääseen  kilpailuun. Luen aamun lehden ja bongaan siitä jutun, jossa kerrotaan Itä-Suomen yliopiston MARKOS-hankkeesta ja sen toteuttamasta kyselystä, jossa selvitettiin maakunnan pk-yrityksiltä heidän markkinointiin liittyviä tarpeitaan. Tuloksena oli, että kehittämistarpeita on. Innostun. Ajatukseni lähtee laukkaamaan. 

Olin jo opiskeluajoilta lähtien ollut sitä mieltä, että minusta tulee yrittäjä. Se, mitä tulisin yrittämään, ei todellakaan ollut selvillä. Siitä, miksi niin kovasti halusin yrittäjäksi, ei ollut tietoa. Lähisuvussani ei ole yrittäjiä, joten en ole voinut saada vaikutteita sieltä. 

Mutta kaupallista toimintaa olen harjoittanut jo kuusivuotiaasta asti myyden apiloita peltisestä mansikkahillopurkista. Kimppu maksoi markan, myyntipaikkani oli tien varressa Tuusulassa ja kohderyhmänä ohikulkevat autot. Yksi rekkamies pysähtyi ja osti kimpun. Yhdeksänvuotiaana aloimme parhaan ystäväni kanssa toimittamaan hevoslehteä ottaen mallia Hevoshullu-lehdestä. Me kaksi muodostimme toimituskunnan, taittoporukan, tuotekehitys- sekä tuotantoosaston ja myynti- ja markkinointiosaston. Lehden nimi oli Hopotihoi. Lehdessä oli sarjakuvia, lauluja, tarinoita, kuvia, tietoiskuja ja vaikka mitä. Lehteä tähditti Lallu-poni, jonka me brändäsimme ja tuotteistimme. Lallu-pusseihin ompelimme vanutäytteisiä pehmo-Lalluja ja piirsimme Lallu-seinäkalentereita. Pussit sisälsivät varmasti muutakin tavaraa, joista ei ole muistikuvia jäänyt. Eivät ilmeisesti olleet yhtä työläitä hankkia. Myimme lehteä sukulaisille, koulukavereille, tallilla muille heppahulluille sekä ovelta ovelle. Kun ovelta ovelle -kauppa ei oikein sujunut, teimme analyysin, mitä lehdessä pitäisi muuttaa, että kauppa kävisi. Saimme kuningasidean ja päätimme lisätä lehteen kakkureseptin houkuttimeksi mummoille, jotka yleensä oven avasivat. Ja kauppa kävi. 

Kun viime elokuussa vihdoin ja viimein olin keksinyt liikeidean, hehkutin ajatuksella ehkä viikon tai viikonlopun, kunnes palasin taas maan pinnalle ja arkeen. Alitajuntani kuitenkin työsti asiaa. Loka-marraskuun synkeinä päivinä olin taas perustamassa yritystä, nyt kuitenkin alkuperäinen liikeidea oli "unohtunut" ja muut ideat valtasivat mielen. Nyt oli mieheni vuoro palauttaa minua maan pinnalle hulluine ajatukseni.

Palasin taas alkuperäiseen ideaan, markkinointikonsultointiin. Joulukuun alussa marssin TE-keskukseen kysymään neuvoa yrityksen perustamisesta ja starttirahasta. Sain varattua ajan yritysneuvojalle seuraavalle viikolle ja mukaani nipun papereita täytettäväksi. Lisäksi minua neuvottiin olemaan yhteydessä Uusyrityskeskukseen, jossa liikeideani testattaisiin ja tehtäisiin rahoituslaskelma. Uusyrityskeskuksen lausunto olisi pohjana starttirahapäätökselle sekä mahdollisille rahoituspäätöksille (Finnvera). Käynti Uusyrityskeskuksessa oli mieltä avartava ja vahvisti ajatuksiani entisestään. Myös liikeidea hahmottui selkeämmäksi. 

Viikko yritysneuvojalla ja Uusyrityskeskuksessa käynnin jälkeen sain joululahjaksi TE-keskukselta myönteisen päätöksen starttirahasta. Se oli ensimmäinen JEE! Myönteisen päätöksen Finnveran naisyrittäjälainsta sain tammikuun 3. pvä. Se oli toinen JEE! Tuona samana päivänä sanoin itseni irti. Kolmas JEE!

Ja siitä se sitten lähti.

Laiska Kuluttaja ilahtuu kirjavinkistä

Yksi palvelumarkkinoinnin uusista, paljon viljellyistä käsitteistä on "asiakaskokemus". Aiheesta ovat Katleena Kortesuo ja Janne Löytänä kirjoittaneet myös kirjan, jonka blogista löysin yhdenlaisen määritelmän tuolle sanalle. Ottamatta kantaa sen kummemmin itse määritelmään kerron oman hienon asiakaskokemukseni.


Matkustajana Finnairin lennolla AY3842 Joensuusta Helsinkiin. Jostain kumman syystä virittäydyn lennoilla yleensä vastaanottavaiseen, herkkään ja luovaan tilaan. Parhaat ideamuistiinpanoni olen kirjannut nimenomaan lentokoneessa. Eikä tämäkään lento tehnyt poikkeusta herkkyyden suhteen. Tosin loppuhuipennus tapahtui juuri ennen kuin koneen pyörät koskettivat laskeutumiskiitorataa. 


Lueskelin viimeisintä Blue Wings* -lehteä. Lehden loppuosassa on matkanovelli, jonka on kirjoittanut Timo Parvela. Novellin otsikko on "Luokkaretki" ja se alkaa näin:

Minä olen Ella. Olen toisella luokalla ja kaikki muutkin meidän luokalla ovat toisella luokalla. Meillä on tosi mukava opettaja. Tai oli, sillä viime aikoina hän on ollut vähän epämukava, koska hän ei suostu viemään meitä luokkaretkelle ulkomaille palmun alle. 

"Ei tule kuuloonkaan. Ei, ennen kuin kukko kiekuu kolmesti", opettaja sanoi. Ja sitten kiekui kukko. Kolmesti. 

"Anteeksi häiriö", rehtori kurkisti luokan ovelta. "Minä toin tämän kukon kouluun, koska meillä on kanatalousviikko".

Ja niin joutui opettaja lunastamaan lupauksensa. Tarinan voi kokonaisuudessaan lukea täältä sivu 93*.


Luettuani tarinan loppuun olin myyty ja siitä tunnetilasta sai kiitoksen osaksensa Finnair, Blue Wings -lehti, kaikki Suomen mielikuvitusrikkaat opettajat ja ennen kaikkea novellin ja Ella-sarjan kirjoittaja Timo Parvela. En ollut laiskana kuluttajana ennen kuullutkaan saatikka törmännyt missään kyseiseen kirjailijaan ja hänen kirjasarjaansa. Tämän kokemuksen myötä annan lupauksen asiakkaana: Ella-sarja tulee kuulumaan kirjahyllyymme. PISTE.

* Blue Wings 2/2012 Julkaistu 25.1.2012 sivu 93

Tehtävälista pursuaa

Kolmatta viikkoa yrittäjänä ja vauhtia riittää. Vaikka kuinka puhtaalta pöydältä tähän hommaan lähdin, niin jo on suloinen sekamelska päällä. Vanha sanonta "työ ei tekemällä lopu" pitää ihana kyllä paikkansa.


Pieni kertaus siitä, mitä edellisen postauksen jälkeen olen saanut aikaiseksi. Tehtävälista meni näin:

• viikko-ohjelman suunnittelu ja päiväkohtaiset tehtävät
• Auts, tämä alkaa tuntua jo mahdottomalta. Minun täytyy luoda toimintamalli. Nyt tapaamiset ja kiireiset tehtävät tulee hoidettua, mutta muuten tehtävät tuppaavat määräytymään vailla suurempaa suunnitelmallisuutta. 
• liiketoimintasuunnitelma (LTS) valmiiksi
• Ensimmäisen version sain valmiiksi ja toimitin sen pankkiin. LTS on työkaluni. Rönsyilevänä ja innostuvana ihmisenä LTS:n tarkoitus on pitää minut ruodussa. Vaikka olen olevinaan hyvämuistinen, täytyy kyllä tunnustaa, että autuaasti häviää suurin osa ideoista ja asioista ilman muistiinpanoja. Kirjoittamisesta yleensä on tulossa kovaa vauhtia tärkeä työkalu.
• suunnitelma markkinointimateriaalista ja nettisivuista graafikkoa varten
• Tapaaminen graafikon kanssa oli huippu. Voitte varmaan kuvitella, mitä tapahtuu, kun kaksi rönsyilevää kohtaa toisensa. Hänellä on nyt työn alla liikemerkki ja yritysilme. Torstaina taas tavataan.
• Alustava markkinointisuunnitelma yrityksen lanseerausta varten on valmis. Ja nettisivut ovat myös suunnittelupöydällä. Tästä aiheesta lisää ihan postauksen verran.
• Ensimmäinen palvelutuote on pilotointivaiheessa. 
• tapaamiset ja uusista sopiminen
• Edellisen postauksen jälkeen olen käynyt ELY-keskuksella ja tutustunut paikallisen kauppakamarin toimintaan. 
• puhelin-ja nettiliittymä kuntoon
• Check.
• veroasiat
• Check. Ja ensimmäinen nippu ennakkoveromaksulappuja on kourassa. 

Näiden tehtävien lisäksi tein ensimmäisen työmatkani, joka suuntautui Helsinkiin ja venemessuille (huomatkaa ei tehtävälistassa, ad hoc). Toisen yrittäjäviikon perjantaina huusivatkin sitten vuorostaan jalat hoosiannaa. Näistä yrittäjän fyysisistä rasituksista ja niiden ennaltaehkäisyistä saankin kätevästi yhden blogiartikkelin aiheen. Messumatkan saldona kolme liidiä*. Perjantaina sain myös ensimmäisen tarjouspyynnön. Jiihaa!!! 

Tähän asti olen siis laskenut verkkoja vesiin ja pikkasen ongella kalastellut. Nykii nykii, mutta iso kala antaa odottaa vielä itseään.

Tämän viikon tehtävät:

• ensimmäinen tarjous
• sähköpostia messuliideille / kiitos ja seuranta
• markkinointisuunnitelma toteutukseen
• tapaaminen graafikon kanssa
• nettisivujen rakenne valmis ja sisältöä tuotettu
• käyntikortit, esitepohjat ym. markkinointimateriaalien pohja
• lehdistötiedote ensimmäinen luonnos
• kv-seminaari / osallistuminen
• yhteydenottoja ja tapaamisten sopimista

Laskiaistiistaita!

*liidi, tulee englannin sanasta sales lead eli myyntijohtolanka. 

Laiska Kuluttaja vaati palvelua autohuollossa

Kävellessäni kadulla kännykkääni singahti mainos paikalliselta merkkiautoliikkeeltä. Se kuului tähän tapaan.

Hyvä asiakkaamme.Tammikuun loppuun mennessä kaikista vuosi- ja määräaikaishuolloista lisähuoltoineen -15% tätä tekstiviestiä esittämällä. (Merkkiliikkeen nimi ja paikkakunta.)

Viesti ei saanut minussa aikaan hurmosta vaikka autoni service-valo on muistuttanut jo tovin aikaa huoltotarpeesta. Pikemminkin kiukustuin. Ovat nostaneet kuitenkin hintoja sen 15% ja nyt muka saisin alennusta. Aivomyrskyissäni pyöräytin saman tien viestin, joka olisi hurmannut ja saanut minut toimimaan.

Hei! Autosi vuosihuolto hintaan xxx eur, voimassa tammikuun loppuun. Tarvittaessa noudamme ja palautamme autosi Joensuussa hintaan xx eur. (Merkkiliikkeen nimi ja puhnro, josta ajan voi saman tien varata.)

Viestin hurmauspointit:

1. Viestin henkilökohtaisuus. 
2. Kun saan tarjouksen, haluan tietää hinnan heti. Ei liene vaikea poimia CRM-järjestelmästä* kohderyhmäasiakkaat,
• joiden auton huoltoa ei ole suoritettu vuoteen
• joiden auton merkin perusteella on vuosihuolto hintoineen laskettavissa etukäteen.
3. Oletan, että huollossa on tilaa, kun vaivautuvat lähestymään minua. Miksei sitten samantien nosteta peffoja penkistä ja käydä hakemassa työt kotiin. Minä ainakin arvostaisin, että työpäiväni aikana auto huolletaan sen aiheuttamatta vienti- tai hakuvaivaa. 
4. Viestiin ehdottomasti puhelinnumero, josta huoltoajan voisi varata. En säilyttele puhelimessani edes tämän kyseisen autohuollon puhelinnumeroa.

* CRM=customer relationship management eli asiakkuudenhallinta

Laiska Kuluttaja vaatii palvelua - esittely

Yksi aivomyrskyn ja ideoimisen ihanuus on se, että kun eteen tulee asia, joka ei miellytä niin, jopas alkaa aivot toimimaan ja pukkaamaan ideaa. Ja humps, siinä se on silmien edessä ratkaisu, ehkä heti tai sitten huomenna. Oma lehmä ojassa ja siitäkin huolimatta olen viime aikoina kiinnittänyt suurta huomiota palveluihin, kuluttajana. Siitä sain idean tämän sarjan juonelle. 

Jos ja kun teillä rakkaat lukijat on kokemuksia palvelusta, hyviä ja huonoja, jotka haluatte jakaa, niin ei kun vaan. Kirjoita tarina joko kommenttikenttään tai sit meilillä suoraan minulle (riina(a)markkinointikuutio.fi).  

Laiskan Kuluttajan esittely

Laiska Kuluttaja yrittää pyörittää arkea mahdollisimman tehokkaasti, jotta hänelle rakkaimmat, perhe ja harrastukset saisivat mahdollisimman paljon aikaa. Siksi Laiska Kuluttaja vaatii palvelua. Laiska hän ei ole kuin kuluttajana, muuten hengästyttävän toimelias. Laiska on kärsimätön. Laiska on vaativa. Laiska tiedostaa ja havainnoi. Laiska laistaa, jos ei ole ihan pakko.

Tässä sarjassa Laiska Kuluttaja tarttuu markkinoinnin, myynnin ja asiakaspalvelun

• helmiin, jotka osuu, uppoo ja hurmaa asiakkaan ja
• lapsuksiin tai puutteisiin, jotka ärsyttää. Ne Laiska Kuluttaja ideoi itselleen hurmaaviksi.

Markkinoijille vinkki: Laiska Kuluttaja kuuluu kohderyhmään

• 30-45 -vuotias
• kaupunkilainen
• työssäkäyvä
• perheenäiti, joka harrastaa ja jonka päivään voisi mahduttaa muutaman lisätunnin.

Jatkoa seuraa.

Kun kysyntä ei kohtaa tarjontaa

Yritykseni on nimeltään MarkkinointiKuutio. Tarjoan konsultointipalveluja markkinointiin ja kasainvälistymiseen liittyvissä projekteissa.


Sain yritykseni ensimmäisen asiakaspuhelun viimeisenä työpäivänä entisessä työpaikassani. Kello oli 16 ja valmistauduimme läksiäisiini. Puhelin soi ja miesääni kysyi: "Onko tämä MarkkinointiKuutiolla?" Vastasin kyllä ja aivoni aloittivat hurjan raksutuksen. Kun mies jatkoi ja kysyi löytyykö meiltä niitä ja niitä poran teriä, aivoni linkosivat ajatuksiani hurjalla spinnillä. Tulin siihen tulokseen, ettei tämä voi olla kuin jäynää työkavereiltani ja saisin kuulla tästä illan läksiäisissä. Analysoin miesääntä, mutten löytänyt siitä mitään tuttua. Mietin, että minun on päästävä tästä puhelusta mahdollisimman nopeasti eroon, etten joudu suuremmin naurunalaiseksi. Vastasin: "Ei valitettavasti löydy." Mies toisti vastaukseni kysymyksellä: "Ei siis löydy?" Johon minä: "Joo, ei löydy." "Selvä, hei!"


Kun kerroin hämmentävästä puhelusta työkavereilleni, kukaan ei tunnustanut olevansa sen takana. Hämmennyin enemmän. Oliko mies sittenkin tosissaan? Tsekkattuani parin päivän jälkeen numerohausta numeron omistajaa, täytyi minun todeta, että ihan oikea puhelu se oli. Mutta miksi ihmeessä? Miten olen voinut ilman markkinointia onnistua saamaan tuollaisen puhelun? KVG. Ja sieltähän se vastaus löytyi. MarkkinointiKuutio on listattu hakupalveluissa toimialan "konevuokrausta, laitevuokrausta" alle. Tehokasta.

  

Asia kirkastui. Kaiken taustalla on vuonna 2009 hankkimani y-tunnus, joka loppujen lopuksi jäi pöytälaatikkoon pölyyntymään. Toimialana oli silloin urheiluvälineiden vuokraus. Ottaessani y-tunnuksen käyttöön uudelle yritykselle uudella toimialalla, oli hakupalveluihin nimi muutettu, mutta toimiala oli onnistuttu jalostamaan rakennusvälineisiin ja konevuokraukseen. 

Pari opetusta tästä tapauksesta sain ja otan totisesti opikseni. Ensiksi, KVG aina ja heti kaikki mahdolliset osumat kyseiselle nimelle tai asialle, kun perustat ihan mitä tahansa, joka saattaisi löytyä netistä. Toiseksi, suhtaudu jokaiseen puheluun asiaankuuluvalla vakavuudella ilman omia johtopäätöksiä niin kauan, että olet saanut selvitettyä asian oikean laidan.

MarkkinointiKuution päätoimiala on muu liikkeenjohdon konsultointi. Hakupalveluissa toimiala on luvattu näkyvän oikein parin päivän sisällä. 

Kun kotona kerroin puhelusta, oli insinöörimieheni kommentti: "Selkeä tapaus siitä, kun kysyntä ei kohtaa tarjontaa."

Ensimmäinen viikko yrittäjänä - välitilinpäätös

Viides päivä yrittäjänä. Kohtaan ensimmäisen suuren ongelman YKSITYISyrittäjänä. Kenen kanssa jaan päähäni pämähtäneen idean, josta innostun, josta saan valtavan maanisuuspiikin ja joka pitäisi heti juosta kertomaan naapurihuoneen kollegalle? Kun idea pämähti päähäni aamiaismunakasta paistaessani, juoksin, hypin ja huusin innosta - YKSIN kotitoimistossani. Tilanne ratkesi kun soitin viikon vanhalle ex-kollegalle. Häntä nauratti. Ideasta syntyi yritykseni kuvaus.

Viikkooni on mahtunut muutama tapaaminen elinkeinoelämän edustajien kanssa, tapaamisten sopimista ensi viikoksi, sähköpostien kirjoittamista verkostooni kuuluville, mielestäni tärkeille ihmisille, ja sähköpostia mahdollisille uusille verkostokontakteille. Olen ideoinut, kirjoittanut liiketoimintasuunnitelmaa, ideoinut ja tuotteistanut palveluitani. Ja ideoinut. Ja kirjoittanut. Ja lukenut. Niin paljon, että tänään, viidentenä päivänä olen rättipoikkiväsynyt. Enemmän kuin "normaali"työviikon jälkeen. Mikä on aivojeni kapasiteetti? Pystynkö lisäämään aivokapasiteettiani?

Kirjauduin maksuttomaan asiantuntijahaku-palveluun ja ilmoitin itseni hakuun PKT-säätiön alkavaan konsulttiyrittäjän mentorointiohjelmaan. Peukut pystyyn, että onnistaa. Tosin vaatimuksena oli 2-4 vuoden kokemus konsultoinnista.

Käytännön asioista sain hoidettua pankkiasiat ja vakuutukset. Yritykselläni on tilinumero, muovikortti tiliä varten tilattu, ihan Business Card. Tein myös verkkolaskutussopimuksen, joka ratkaisee alun reskontrahallinan. Palvelun kautta saan laskut ja asiakastiedot hoidettua, ja tarvittaessa palvelu jopa tulostaa ja lähettää laskut puolestani. Vain laskutettavat puuttuu. Pankki haluaa yritykseni liiketoimintasuunnitelman ja rahoituslaskelman. Ei tietenkään mikään ihme, kun olen siirtynyt melko varmasta palkkatyöstä epävarmojen aikojen yrittäjäksi.

Vakuutuspuolella hoidin YEL-asiat kuntoon. Nyt on turvattu eläkkeiden jatkuminen, mahdolliset mammalomaturvat ja muut vastaavat. Otin myös lakisääteiseen yrittäjän tapaturmavakuutuksen, joka vakuutusneuvojan mukaan on kuitenkin vapaaehtoinen. Että täh? Ja eikä siinä vielä kaikki, kaupan päälle sain vuodeksi veloituksetta henkivakuutuksen. Se tosin kannattaa unohtaa saman tien, toivottavasti sitä ei tarvita.

Viikon plussat:
+ vapauden tunne
+ tyttären hoitoaika lyheni viikossa 5 tuntia
+ sain yhden uuden businesstutun ja golfkaverin
+ kolme uutta toteuttamiskelpoista ideaa
+ yksi pitkän tähtäimen tavoite asetettu

Viikon minukset:
- ei uusia asiakkaita / ei laskutusta
- sosiaalinen kanssakäyminen vähentyi radikaalisti: läksiäisten jälkipuinti jäi hyvinkin pintapuoliseksi
- fyysiset heikkoudet: perjantaiväsymys ja niskahartiaseutu huutaa hoosiannaa

Tehtävät ensi viikolle:

• viikko-ohjelman suunnittelu ja päiväkohtaiset tehtävät
• liiketoimintasuunnitelma valmiiksi
• suunnitelma markkinointimateriaalista ja nettisivuista graafikkoa varten
• tapaamiset ja uusista sopiminen
• puhelin-ja nettiliittymä kuntoon
• veroasiat

Ai niin, tiedustelin myös eräältä sanomalehdeltä, jos olisivat kiinnostuneita julkaisemaan blogiani. Ei ollut vielä oikea aika siihen, talon ulkopuolinen kun olen. Jatkan siis Bloggerissa.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen viikkooni ja edelleen into piukeena. Onneksi.

Nyt viikonlopun viettoon perheen kanssa.

Ensimmäinen päivä yrittäjänä

Olen ymmälläni. En mene töihin. Herään kuten ennenkin, puoli kuusi. Mutta aamu on hidas. Annan tyttären nukkua varttia vaille kahdeksaan. Puen hänet ja lähdemme hoitoon - kiireettömästi.

Olen buukannut tästä ensimmäisestä päivästä valokuvauspäivän markkinointiani varten. Menen kampauksen ja meikin kautta kuvauksiin. Valokuvaaja on ennestään tuttu edellisestä työpaikastani. Ideoimme ja keskustelemme mahdollisuuksista tehdä yhteistyötä. Hei yrittäminenhän on kivaa! :)

Olen kuin pimeästä karsinastaan niitylle kirmaamaan päästetty varsa. Maailma on avoin.